Tämä käy mielessä tuijottaessani epäuskoisena elokuvaa, joka pohjautuu tositapahtumiin presidentti K. J. Ståhlbergin vuonna 1930 tapahtuneesta sieppauksesta.

Iäkäs presidentti napataan kyytiin kotinsa läheltä Helsingin Kulosaaresta ja kuljetetaan autoon punkevan vaimonsa (Riitta Havukainen) kanssa Joensuuhun.

TAPAUS on jäänyt historiankirjoihin eräänlaisena mysteerinä, jota on kuvattu tarkasti muun muassa Veli-Pekka Lehtolan kirjassa Presidentin kyyditys (2010).

Samanniminen elokuva pusertaa aineksista vielä farssimaisemman kännisekoilun, jossa univormuissaan tärkeänä äkseeräävät upseerit sahaavat huomaamattaan oksaa altaan.

Vallankumousta julistavien hölmöläisten hommassa on haudanvakava pohjavire, mutta hankkeen toteuttajat ovat viinaan meneviä tunareita ja märkäkorvaisia käskyläisiä, joilla ei ole aavistustakaan, mihin soppaan ovat lusikkansa upottaneet.

Jutun juju on siinä, että elokuvan päähenkilö, jääkärieverstiluutnantti Eero Kuussaari (Jussi Vatanen) elää rikkinäisen puhelimen ansassa tietämättä ympärillään hyörivän kaaoksen koko kuvaa.

SOSIAALISTA syvyyttä, paikallisväriä tai historiallista tarkkuutta kaipaavien katsojien kannattaa suosiolla luopua odotuksista, sillä vaivaannuttava komedia on käyty kuvaamassakin Tšekissä, eikä siinä ole ripaustakaan elämänmakua.

Millään ulkomaan elävien avokätisyydelläkään elokuvasta ei ole saatu hinkattua teatterin leimaa pois, niin suureellisilla elkeillä siinä näytellään yli aina vain uudelleen toistuvissa sönkötyskohtauksissa.

Samuli Valkaman ohjauksesta puuttuvat myös ontuvaa farssia tasapainottavat kuumeisen jännityksen hetket. Itse presidenttiparin lempeään kumppanuuteen suhtaudutaan sentään kunnioittavammin kuin varsinaiseen lähdeaineistoon.

Omituinen kudelma isänmaallista paatosta, humalaista äijäenergiaa ja myttyyn meneviä mahtailuja ei löydä koskaan sitä poliittisen ironian sävyä, joka oikeuttaisi absurdin tulkinnan painotukset.